Mari ja Ilu valloittaa Fugen

Maanantai aamu alkoi kuntosalitreenillä ja sen jälkeen pääsinkin nauttimaan kasvohoidosta Kauneushoitola Norrisiin, joka on samassa talossa missä asumme. Päivällä vaan oleskeltiin ja pongattiin Jari Sillanpää menossa pankkiin seurueen kanssa. Iltakävelyn yhteydessä käytiim Ravintola Kukon edessä katsomassa kuinka Matti Nykänen vetää väkeä keikalleen ja loppuunmyyty oli ja pihalla myös kovasti porukkaa katselemassa.

Tiistai aamuna lähdettiin bussilla Mijaksen kylään, mistä lähdimme patikoimaan ja reitin alku löytyikin helposti. Alku oli aikamoista nousua ja osittain vaikeakulkuistakin. Ylhäällä reitti oli helpompaa kulkea. Nousimme n. 700 metrin korkeudelle mistä oli hienot maisemat. Loppumatka oli jyrkkää ja kivikkoista mäkeä. Mijaksen kylässä hieman shoppailua ja bussilla takaisin. Illalla vielä tanssit Nuriasolissa, missä Jyrki Sukula oli tekemässä kuppilat kuntoon ohjelmaa. Askeleita kertyi tälle päivälle yli 30 000.

Keskiviikkona pidettiinkin palautuspäivä, sen verran tiistain patikointi tuntui jaloissa. Hieman palauttavaa kävelyä ja rannalla oleskelua.

Sää on täällä hieman viilentynyt, etenkin yöt, mutta päivällä on sopivan lämmintä ja jaksaa olla rannalla auringossa pidempäänkin. Merivesi on lämmintä. Illalla saa välillä laittaa jo pitkähihaista päälle.

Torstaina aamulenkki ja sen jälkeen kahvakuulailua. Päivällä rannalla oleskelua. Illalla käytiin uusitussa Nuriasolin karaokebaarissa (josta tulee keväällä Sukulan kuppilat kuntoon ohjelma. Olivat saaneet siitä viihtyisän näköisen tehtyä. Pari laulua lauloin ja sitten nukkumatti kutsuikin.

Perjantaina salitreenit aamupäivällä ja kävelyä rantakadulla. Illalla käytiin katsomassa Beatles tributea Nuriasolissa. Hyvää musiikkia oli ja uusia tuttavuuksia saatiin samaan pöytään. Täällä on siinä mielessä mukavaa, että tapahtumat alkaa aikaisin ja loppuu ajoissa.

Lauantaina ja sunnuntaina alkoi jo pikku hiljaa ajatuksiin tulla paluu kotia kohti ja sunnuntai-iltana jo pakkailtiin laukkuja ja maanantaina junalla lentoasemalle ja lento kotia kohti. Pauliina ja Pete tulivat hakemaan meidät lentoasemalta ja toivat kotiovelle. Tuntui tosi mukavalta istua lämpimässä autossa eikä tarvinnut jäädä bussia odottelemaan.

Nyt on Fuge valoitettu ja jäi sinne vielä paikkoja, joita ei vielä valloitettu. Sinne voisi palata vielä. Kuusi viikkoa tiivistä yhdessä yhdessäoloa ja samalla lennolla vielä palattiin takaisinkin (ei huono).

Loppuviikkoa vietettiin Fugefestaritunnelmissa. Radio Suomipopin radiolähetykset tuli koko viikon Ravintola Kukosta. Suomesta saapui festarikansaa maanantaina ja torstaina.

Alkuviikosta oli pari pilvistä päivää ja keskiviikkona herättiinkiin aamulla kovaan ukkosilmaa. Sähköt menivät poikki ja kaupunki näytti pelottavalta salamoiden välähdellessä pimeässä. Tätä kesti jonkun aikaa. Suomessa ei olla tällaista säätä nähtykään aiemmin. Sen jälkeen taas on ollut aurinkoista.

Matti Nykänenkin nähtiin sattumalta, kun käytiin vaihtamassa festarirannekkeita. Ihan freesissä kunnossa oli. Illalla sitten suunnistimme kohti festareita. Markku Aro aloitti ohjelman ja oli meidän mielestä paras esiintyjä. Perjantai oli loppuun myyty, mutta paikka oli niin suuri että tungoksen tuntua ei ollut ja hyvin nähtiin esiintyjät. Sillanpää oli hieman vaisuhko puheissaan, ei oikein juttu sujunut. Einin esiintyminen vielä katsottiin, mutta sitten ei enää Neon 2 ja Lauri Tähkää jaksettu odotella, vaan lähdettiin katsomaan nukkumattia.

Sunnuntaina saatiin kutsu pelaamaan kuningaspeliä läheiseen puistoon. Päästiin pelaamaan suomalaiseen sisäpiirin porukkaan. Peli on lähtöisin Ruotsista ja sitä emännöi Mirjam, joka on suomalainen ja hän on asunut Ruotsissa aikanaan. Ihan hauska peli. Siellä oli kahvia ja pullaa ja brandya sai myös halutessaan lorauttaa kahvin joukkoon.

Tiistai-aamuna lähdettiin Centro Finlandian järjestämälle patikointireissulle, koska reitille ei voi mennä ilman etukäteisvarausta niin oli helpompaa lähteä opastetulle patikoinnille. Reitille otetaan 600 ihmistä vuorokaudessa.

Reitti kuninkaanpolku on saanut nimensä siitä kun joku Espanjan kuningas joskus aikoja sitten käveli vanhan reitin läpi ja se olikin nimetty maailman vaarallisemmaksi reitiksi ja silloin ei ollut kaiteita lainkaan ja kuolemantapauksia reitillä sattuikin. Uusi polku on rakennettu osittain vanhan päälle.

Ennakkoon hieman jännitti reitille lähteminen, koska reitti kulkisi rotkon reunalla aika korkealla ja lopussa rotko ylitettäisiin riippusiltaa pitkin.

Reitti on avattu v. 2015 uudelleen 10 vuoden tauon jälkeen kunnostettuna. Bussilla menimme 400 metrin korkeuteen, mistä reitti alkaa. Aluksi kävelimme 100 m. pitkän tunnelin läpi 1,5 km lähtöportille. Patikoijat laitettiin ryhmissä ns. karsinoihin, millä mitattiin, ettei samaan aikaa lähde liikaa patikoijia reitille. Jokaiselle annetaan lähtöaika milloin pääsee aloittamaan reitin, koska laskevat aina tietyn määrän reitille yhtä aikaa. Sen jälkeen saatiin kypärät, joita oli käytettävä koko patikoinnin ajan. Saimme myös ohjeet mitä reitillä saa tehdä ja mitä ei. Sen jälkeen pääsimme matkaan ja jokainen sai kulkea omaa tahtiaan.

Reitti kulki 100 m korkeudessa rotkon reunaa pitkin. Polku on rakennettu puusta ja teräksestä ja ihan turvallinen reitti on tänä päivänä kulkea jos noudattaa annettuja ohjeita. Matkan varrella oli henkilökuntaa tietyin väliajoin seuraamassa ja jossakin kohtaa matkalla piti odotella että tietty määrä patikoijia ohittaa tietyn kohdan. Aika tuulista oli paikoitellen ja loppupuoliskolla ylitettiin rotko riippusiltaa pitkin minkä raoista näkyi rotkoon ja silta heilui jonkun verran. Siinä kohtaa kohdistin katseen vuorenseinämää kohti enkä kurkkinut alaspäin. Lopussa reitin päättymisen jälkeen kävelimme 2,5 km kylään, josta bussi tuli meitä hakemaan. Matkaa tälle reitille kertyi yhteensä 7 km ja fyysisesti ei ollut raskas. Henkisesti ehkä jossakin kohtaa huimaavia maisemia, mutta ei niin paha kuin kuvittelin vaikka korkealla oltiinkin. Mieleenpainuva kokemus.

Maanantai-aamuna vuokrasimme auton Jaris Rentalsista. Tuttu vuokraamo jo aikaisemmilta kerroilta.

Lähdimme kohti Rondan kaupunkia. Minä toimin kartanlukijana (jolla erittäin huono suuntavaisto) ja Ilkka kuskina. No onneksi on navigaattori keksitty. Automatka Rhondaan oli jo elämys. Maisemat tosi hienoja. Tie mutkitteli aina ylemmäksi ja ylemmäksi kunnes tulimme rotkon laidalla olevaan kaupunkiin, joka kuuluu Espanjan suositumpiin nähtävyyksiin. Kävimme arabialaisessa kylpylässä, joka on rakennettu 1200-luvulla sekä rotkon päälle rakennetulla uudella sillalla, josta oli huikeat näköalat. Sillalta pudotus rotkoon on yli 100 m. Ajomatka sujui muuten hyvin, mutta paluumatkalla eksyttiin tullitielle ja maksettiin tullia 1,75😂.
V

Tiistai-aamuna aamuhämärässä lähdimme kohti Nerjaa. Sinne ajoimme leveää moottoritietä pitkin ja matka sujui joutuisasti ja maisemat olivat hienot vuoristoineen. Nerjaan saapuessa rannat näyttivät hiljaisilta ja montaakaan ihmistä ei ollut liikkeellä. Jatkoimme tippukiviluolalle ja sieltä opas kierrätti meitä ryhmässä.

Nerjasta matka jatkui Granadaan. Granada on yli 200 000 asukkaan kaupunki ja siellä oli hieman haastetta selviytyä monikaistaisista liikenneympyröistä. Mutta löydettiin hotelli, missä oli tarkoitus yöpyä. Hotelli oli siisti ja huone pieni ja aivan lähellä vanhan kaupungin nähtävyyksiä. Kävimme katedraalissa sisällä ihailemassa sen kauneutta.

Granassa oli tukahduttavan lämmintä, koska kaupunki on sisämaassa eikä meri ole viikentämässä. Lepäsimme välillä hotellissa ja illan hämärtyessä lähdimme uudelleen liikenteeseen etsimään ruokapaikkaa ja syötyämme lähdimme kiipeämään vuoren päällä olevalle Alhambran palatsille. Sinne ei lippuja saa kuin etukäteen varaamalla joten pääsimme vain piha-alueelle katselemaan. Valtavan iso palatsi ja siellä päivä olisi vierähtänyt jos olisi päässyt sisälle tutustumaan. Hienolta näytti myös pimeällä ulkoapäinkin katsottuna.

Keskiviikkona aamulla lähdimme ajelemaan Fugeen takaisin. Taaskin navigaattori ohjasi meidät tullitielle ja maksettavaksi tuli 3.25 euroa😆😂. Kilometrejä autoillen kertyi n. 600 ja maisemat olivat upeita. Matkai sujuin ilman pahempia konflikteja, mitä nyt kuski välillä epäili navigaattorin uskottavuutta😍.

Viikonloppuna Fugessa alkoi Feriat, joka on espanjalaisten perinteinen tapahtuma jota vietetään kerran vuodessa ja kestävät viikon verran. Naisilla on hienot puvut, joihin satsaavat ja joka vuosi pitää hankkia uusi puku. Pankit kuulemma myöntävät Feria-lainaa pukujen hakkimista ym. varten. Kävimme paikan päällä aistimassa karnevaalitunnelmaa ja riehakasta oli. Tapahtuma on koko perheen tapahtuma ja hienoja hevosvankkureita liikkui kadulla. Lauantaina oli mahtava ilotulitus, joka kesti n. 20 min.

Lauantain aamukävely Los (Pauliina) Pacosissa:

Keskiviikkona matkustettiin junalla Torremolinokseen ja siellä lähdettiin hakemaan polun alkua, mikä löytyikin helposti.

Alkumatkasta tavattiin suomalainen pariskunta, jotka luovuttivat jo alkumatkasta ja kääntyivät takaisin. Reitti oli aika vaativa ja nousua oli melko paljon ja polku oli ajoittain vaikeakulkuista. Polut haarautuivat välillä, niin ettei tiedetty ollaanko oikealla tiellä, mutta aina palattiin takaisin reitille. Jossakin kohtaa tuli sitten jyrkänteenreuna ja se olisi pitänyt ylittää vaijerista kiinni pitäen ja silloin mietimme, että mitenkäs nyt selvitään, mutta sen pystyi onneksi kiertämään ylempää,

Pari vuorikaurista nähtiin matkalla sekä kaksi miestä ja koira ohittivat meidät loppupäässä reittiä. Muuten oli aivan rauhallista ja itsekseen saatiin kulkea.

Loppumatka olikin sitten alamäkeä ja kuljimme sitruslehtojen välissä ja saavuimme n. 15 000 asukkaan Alhaurin de la Torren kaupungin reunalle. Lähdimme etsimään kaupungin keskustaa ja hetken kuljettuaamme löysimmekin ja söimme tapakset välipalaksi. Sieltä ei päässyt bussilla Fugeen, olisi putänyt tulla Malagan kauutta, joten menimme taksilla La Colinan juna-asemalle, josta tulimme junalla takaisin. Tosi hienot maisemat reitillä ja matkaa kertyi 14 km ja aikaa kului 4 h reitin vaikeakulkuisuuden vuoksi.

Maanantaina lähdimme junalla Malagaan. Juna-asema on ihan lähellä asuntoamme, joten helppo lähteä ja junalla matkustaminen on halpaa täällä.

Malagassa suunnistimme vanhaan kaupunkiin jossa on Malagan katetdraali, jota ihastelimme ulkoa päin. Sen jälkeen olikin vuorossa Picasson museo, jossa oli läpileikkaus hänen töistään ja niitähän olisi ”tietenkin” ostettu, mutta ei mahtunut reppuun.

Lähellä Picasson museota on Alacazaban linnake, jonne lähdimme kiipeämään. Hienot näköalat sieltä oli kaupunkiin, mutta jos olisi ollut opastettu kierros niin olisi päässyt paremmin perille linnoituksen historiasta ja keitä siellä oli asustellut.

Ja lopuksi vielä käytiin Cortes inglesin tavaratalossa. Suuri kauppa, mutta Stockmanin tyylinen ja kallis hintaso. Tältä reissulta ei ostettu mitään.

Malagassa oli mukava käydä, mutta Fuge
tuntui kotoisemmalta kun palattiin takaisin.

Parvekkeelta on tullut seurattua vastapäätä olevassa talossa työmiehiä, jotka tekevät remonttia jossakin liikehuoneistossa vai mikä liekään, ei kovin iso. Lattian valamista näyttävät tekevän. Aamulla kahdeksalta kolme miestä aloittelee rauhassa hommia. Joku tuo joka aamu avaimet autolla heille, että pääsevät sisälle. Pientä länttiä ovat toista viikkoa tehneet eikä valmista tule. 10 tunnin työpäivää näyttävät tekevän. Eivät varmaan urakkapalkalla tee.

Perjantai-aamuna ennen kahdeksaa lähdettiin Korpelan patikointikirjan opastuksella Marbella-Puerto Banua reitille. Bussimatka kesti puolitoista tuntia ja kuljettaja pysähtyi tuolla matkalla kaksi kertaa ja laski matkustajat ja ilmeisesti siellä oli pummilla matkustavia, koska poisti pari henkilöä bussista. Toisen kerran tarkasti kaikkien liput ja taas löytyi yksi maksamaton asiakas.

Reitin alku löytyi helposti ja tämä olikin merenrantakävelyä Marbellassa. Marbella onkin rikkaiden aluetta ja se näkyi myös hintatasossa (kaksi tuoremehua 10 euroa). Loppukävely päätettiinkiin selvitä omilla pähkinöillä.

Marbellan jahtisatama oli vaikuttava näky. Toinen toistaan komeimpia laivoja ja niitä oli paljon. Jostain luettiin, että jahdit ovat sheikkien omistuksessa. Kaiken kaikkiaan reitillä sai kuvan Marbellan alueesta. Bussimatka takaisin sujuikin tunnissa eikä ylimääräisiä pysähdyksiä tullut. Illalla vielä suomalaista live-bändiä Päivälle kertyi askeleita yli 26 000.